Bayley III - Hogrefe.fi

Bayley Scales III (P)

Bayley-III on tarkoitettu kehitysviivästymien tunnistamiseen ja interventioiden suunnittelun avuksi 0-42 kk ikäisille lapsille. Testi koostuu viidestä eri osa-alueesta: kognitiivinen, kielellinen, motorinen, sosioemotionaalinen ja adaptiivisen käyttäytymisen asteikko.

Kognitiivinen asteikko

Bayley-III:n kognitiivinen asteikko koostuu yleistä päättelyä (mm. yhdistämis- ja erottelukykyä, numeerista hallintaa, muistia, osa-kokonaisuuksien hahmottamista) mittaavista osioista. Leikin mukaan ottaminen yleisiä päättelytaitoja mittaaviin osioihin laajentaa testistöä mittamaan kyvykkyyttä yleiseen symboliseen prosessointiin (Vygotsky 1978). Kyky symboliseen leikkiin kehittyy rinnan yleisen päättelykyvyn kanssa. Tavaroilla leikkiminen alkaa noin kuuden kuukauden iässä (Piaget 1952). Ensimmäistä leikkiä tavaroilla on niiden yhteen paukuttaminen äänen aikaansaamiseksi. Muutamaa kuukautta myöhemmin lapsi alkaa yhdistellä erilaisia tavaroita ja osoittaa kiinnostusta tavaroiden samankaltaisuutta kohtaan. Noin yhdeksän kuukauden ikään mennessä leikki alkaa koostua toiminnoista (esimerkiksi lusikan laittaminen kuppiin, kannen laittaminen purkkiin). Toiseen ikävuoteen mennessä lapset alkavat leikkiä kuvitteellista tai mielikuvia sisältävää leikkiä, esimerkiksi nuken laittamista nukkumaan tai leikkikupista juomista. Kehityksen myötä symbolinen leikki monipuolistuu ja saa lisää ulottuvuuksia, esimerkiksi kolmen vuoden ikäinen leikkii puhuvansa isänsä kanssa leikkipuhelimessa. Bayley-III -testistössä leikkitaitoa mittaavat osiot alkavat tästä yksin tavaroilla leikkimisestä ja laajenevat koskemaan sosiaalista mielikuvaleikkiä.

Lisäksi varhaisilla informaation prosessointitaidoilla on osoitettu olevan suuri merkitys myöhempien päättelytaitojen kehittymiseen. Informaation prosessointitaidot – uuden ärsykkeen valikointitaipumus, tottuminen (habituaatio) ja vertailujen tekeminen, muisti, reaktionopeus ja kuvioiden ennakointi – on siksi otettu mukaan testistöön.

Uuden ärsykkeen valikointitaipumusta voidaan tutkia kolmella alueella: havaintotoimintojen, muistin ja motivaation. Tottumisasetelmissa vauvalle esitetään toistuvia visuaalisia ärsykkeitä ja seurataan vauvan tarkkaavaista suuntautumista niitä kohti. Tottumisnopeuden – suunnatun katseen väheneminen, katsomisajan väheneminen, katseiden lukumäärän väheneminen – on osoitettu yhdistyvän myöhempiin päättelytaitoihin jopa yli kahdeksan vuoden seuranta-asetelmissa (Sigman, Cohen, Beckwith & Parmelee 1986).

Bayley-III:ssa pienen vauvan muistia ja tottumisnopeutta mitataan esittämällä uusia näkö- ja kuuloärsykkeitä sen jälkeen, kun vauva on totttunut (siis lakannut reagoimasta) tuttuun ärsykkeeseen. Tyypillisessä muistin tutkimistilanteessa vauvalle esitetään ärsykkeitä ja seurataan, suuntaako vauva tarkkaavuuttaan enemmän uuteen vai tuttuun ärsykkeeseen. Uuden ärsykkeen valikointitaipumuksen ajatellaan edustavan kykyä tai taipumusta suuntautua kohti sellaista ulkomaailman ärsykettä, joka ei vastaa jo olemassaolevaa mentaalista mallia. Tämän taipumuksen on esitetty vastaavan Piaget’n akkommodaatiota, jossa yksilön täytyy mukauttaa mentaalisia rakenteitaan vastaamaan ympäristöstä tulevaa uutta tietoa.

Prosessointinopeutta arvioidaan tottumisnopeudella ja reaktioilla vaihtuviin ärsykkeisiin. Näiden uskotaan heijastavan keskushermoston kehittyneisyyttä. Prosessointinopeutta arvioidaan isommilla lapsilla tehtävän suorituksen nopeutena, esimerkiksi sillä kuinka monta yritystä tarvitaan tehtävän oikeaan ratkaisuun.

Ongelmanratkaisutaitoa voidaan pitää korkeimman tason informaation prosessointina, jossa päättely yhdistyy muistiin. Vauva kykenee kasvaessaan yhä monimutkaisempiin oivalluksiin: esimerkiksi kuuden kuukauden ikäinen lapsi löytää osittain piilotetun tavaran, kun taas yhdeksän kuukauden ikäinen etsii sitä jo muistinvaraisesti. Kahden vuoden ikäinen löytää tavaran, vaikka sen paikkaa olisi vaihdettu alkuperäisestä piilosta.

Laskutaitoon liittyviä osioita Bayley-III:ssa ovat tehtävät, joissa arvioidaan numeroiden luettelemista, laskemista ja lukukäsitteen pysyvyyttä. Ensimmäisten vuosien aikana lapsi oppii ensin luettelemaan numeroita, sitten hän oppii hallitsemaan pysyvän numerojärjestyksen ja lopuksi lukukäsitteen. Lukukäsitteellä tarkoitetaan kykyä hahmottaa oikein esineiden lukumäärä. Se on eri asia kuin laskeminen tai numeroiden luetteleminen, jotka lapsi voi oppia ymmärtämättä oikeaa lukumäärää. Lapsi oppii helposti vastaamaan asioiden lukumääräksi sen, minkä numeron sanoi viimeksi. Esimerkiksi laskettuaan sormella kymmenen palikkaa lapsi vastaa, että pöydällä on kymmenen palikkaa. Tämän vuoksi tarvitaan lisäkysymyksiä, jotta voidaan selvittää, hahmottako lapsi todella esineiden kokonaislukumäärän olevan kymmenen.

Kielellinen asteikko

Koska kielellinen ymmärtäminen ja tuottaminen kehittyvät osin toisistaan riippumattomasti, on Bayley-III:ssa erotettu niiden arviointi omiin asteikoihin. Ymmärtämisen asteikon alussa arvioidaan lapsen kykyä reagoida äänimaailmaan ja loppupuolella kartoitetaan kykyä erotella äänteitä ja paikallistaa ääntä. Vastasyntyneet kääntävät päätään äänien suuntaan, ja kyky havaita äänen lähde tarkasti paranee kuuden kuukauden ikään mennessä. Yhden vuoden ikään mennessä lapsi alkaa myös reagoida tuttuihin sanoihin ja pyyntöihin. Tehtävät vaikeutuvat siten, että esimerkiksi ymmärrettyjen sanojen lukumäärä ja sanaluokkien määrä kasvaa (pronominit, prepositiot jne). Ymmärtäminen kehittyy muutamaa kuukautta ennen tuottavaa puhetta, yleensä noin yhdeksän kuukauden ikään mennessä. Passiivinen sanavarasto on noin 50 sanaa yhden vuoden ikään mennessä. Koska lapsi vaikuttaa usein ymmärtävän tilannevihjeiden avustamana enemmän kuin todella osaa, tutkitaan ymmärtämistä ilman muita vihjeitä (esimerkiksi pyydetään näyttämään pallo useiden esineiden joukosta ilman että vihjataan mitenkään missä se on).

Tuottamisen arviointi alkaa ääntelykyvyn arvioinnista. Kujertelu alkaa noin kahden kuukauden iässä ja se koostuu lyhyistä ääntelyistä, joissa käyteään myös kieltä (eikä vain puhalleta ilmaa suusta kuten itkettäessä). Jokeltelu alkaa noin 3-4 kuukauden iässä, ja se alkaa muistutttaa koko ajan enemmän puhetta. 4-5 kuukauden iässä jokeltelussa esiintyy usein yksi konsonantti tai vokaali (da tai ba), mutta 7-8 kuukauden iässä lapset alkavat venyttää jokeltelua koskemaan useita toistoja (dadadada). Kehittyneimmässä jokeltelun vaiheessa – noin 10 kuukauden iässä – lapset alkavat yhdistellä erilaisia äänteitä, esimerkiksi dadabaga. Tuottamisen asteikossa arvioidaan näitä erilaisia yhdistelmiä. Lapset oppivat puhumaan matkimalla aikuisen tuottamia sanahahmoja, ja näitä varhaisia imitaatioita arvioidaan toisella ikävuodella. Ensimmäiset sanat esiintyvät usein noin yhden vuoden ikään mennessä. Ne viittaavat usein eläimiin, ruokaan tai leluihin. Sanoissa on myös sellaisia toimintasanoja, joita lapsi itse tekee. Yhden ja kahden ikävuoden välillä lapsen sanasto ja kyky yhdistellä sanoja kehittyy valtavasti. Kun sanavarasto kasvaa noin 50-100 sanaan, lapsi alkaa yhdistellä sanoja kahden sanan lauseiksi. Alle 10 % lapsista kykenee tähän yksivuotiaana, mutta lähes kaikki kaksivuotiaana. Tuottamisen asteikon tehtävissä arvioidaan sanahahmojen esiintymistä, kykyä nimetä asioita ja toimintoja kuvista, kykyä kommunikoida toiveita ja tarpeita, kykyä vastata kysymyksiin ja käyttää useamman sanan lauseita. Myös kykyä yhdistää sosiaalisia eleitä sanoihin arvioidaan.

Motorinen asteikko

Motoriikan kehitystä arvioidaan kahden osa-alueen, hieno- ja karkeamotoriikan avulla. Hienomotorisella asteikolla pyritään arvioimaan erilaisten taitojen eriytymistä, kuten silmä-käsikoordinaation kehittymistä, motorista suoriutumisnopeutta, havaintojen tekemistä sekä motoristen suunnitelmien tekemistä. Objektimaailman tarkastelussa jo yhden kuukauden ikäiset tarkentavat katseensa kontrastien alueelle, ja silmän liikkeet kehittyvät jatkuvasti yhä fokusoidummiksi iän myötä. Liikkuvien esineiden seuraaminen alkaa noin kahden kuukauden iässä, ja taito kehittyy neljän kuukauden ikään mennessä yhä nopeammaksi. Tarttuminen ja ottaminen tarkentuvat käsivarren heiluttamisesta (1-4 kk) yhä tarkoituksenmukaisemmiksi liikkeiksi kohti kiinnostavaa objektia (3-4 kk). Viiden kuukauden ikään mennessä vauva kykenee tarttumaan liikkuvaan objektiin, eikä hän enää tavoittele sellaista lelua, joka on liian kaukana. Tarttumistaitojen kanssa rinnan kehittyvät käden liikkeet. Kolmen-neljän kuukauden ikäinen tarttuu koko käden otteella, ja puolen vuoden ikään mennessä vauva alkaa jo liikutella tavaroita yhdestä kädestä toiseen. Yhden vuoden ikään mennessä kehittyy pinsettiote, joka mahdollistaa tarkkaan kohdennetun pienten tavaroiden poiminnan. Käden taidot kehittyvät ranteen hallintaan, kynän käsittelyyn, rakennelmien muodostamiseen, muotojen kopiointiin, leikkaamiseen jne. Karkeamotorinen asteikko tarkastelee niitä kehityksen vaiheita, joissa lapsi kehittyy selällään makaavasta vauvasta kääntyväksi, konttaavaksi, istuvaksi, seisovaksi ja käveleväksi lapseksi.

Sosioemotionaalinen asteikko

Tämän osa-alueen arvioinnin vaikeutta kuvastaa sen kattama laajuus. Tässä pyritään arvioimaan lapsen ensisijaista pyrkimystä rakentaa ihmissuhteita suuntautumalla läheisiin ihmisiin. Arviointi laajenee yhä monimutkaisempiin sosiaalisten eleiden ja koettujen ja ilmaistujen tunteiden verkostoon. Tässä testistössä vanhempi tai ensisijainen hoitaja arvioi niitä toiminnallisia emotionaalisen kehityksen kulmakiviä, joiden esiintymistä voidaan pitää merkkinä laaja-alaisempien emotionaalisten systeemien kehityksestä. Asteikko pohjautuu Greenspanin (2004) tunnistamiin kuuteen emotionaalisen kehityksen vaiheeseen, jotka lapsi käy läpi ensimmäisen 42:n elinkuukauden aikana.

Kolmen kuukauden ikään mennessä
lapsi alkaa osoittaa kykyä itsesäätelyyn ja kiinnostukseen ympäröivää maailmaa kohtaan (vaihe 1). Lapsi rauhoittuu hoivattaessa ja suuntautuu kiinnostuksella muihin ihmisiin ja asioihin. Tunnereaktiot tulevat yhä selkeämmiksi ja ennustettavimmiksi, ja lapsi pysyy (pääasiassa) rauhallisena suhteessa erilaisiin tapahtumiin.

Viiden kuukauden iässä
lapsi alkaa suuntautua ihmissuhteisiin (vaihe 2). Lapsi osoittaa myönteisiä tunteita hoitajiaan kohtaan ja alkaa osoittaa kykyä vastavuoroiseen kommunikaatioon.

Yhdeksänteen kuukauteen mennessä
lapsen viestintä monipuolistuu, ja lapsi alkaa käyttää kommunikoivia sosiaalisia eleitä (vaihe 3).

18 kuukauteen mennessä
lapsi käyttää useita sosiaalisia eleitä ja kykenee ratkomaan sosiaalisia tilanteita (vaihe 4).

24 kuukauteen mennessä
lapsi alkaa käyttää symboleja välittääkseen omia kokemuksiaan ja tunteitaan (vaihe 5a). Hän kuvaa tunteitaan esimerkiksi sanoilla tai leikkii niitä leikeissään.

30 kuukauteen mennessä
lapsi pystyy kuvantamaan symbolisesti muitakin kuin vain muutamaa perustunnetta (vaihe 5b). Lapsi yhdistelee kommunikaatiossaan ideoita, toiveita ja kokemuksia. Hän pystyy käsittelemään jo monimutkaisempia emotionaalisia teemoja kuten läheisyyttä, eroa, ylpeyttä jne.

42 kuukauteen mennessä (vaihe 6)
lapsi kykenee luomaan loogisia yhteyksiä tunteiden ja ideoiden välillä. Hän pystyy kuvaamaan kokemuksiaan elävästi ja työstämään niitä symbolisella tasolla eteenpäin.

Adaptiivisen käyttäytymisen asteikko

Adaptiivisen käyttäytymisen asteikolla ensisijainen hoitaja raportoi lapsen päivittäisiä selviytymisen taitoja, joiden avulla lapsi toimii tai kykenee toimimaan lähiympäristössään. Näihin taitoihin kuuluvat

• kommunikaatio (Kom): puhuminen, ymmärtäminen, kuunteleminen, ei-kielellinen viestintä
• terveys ja turvallisuus (TT): varovaisuus
• vapaa-aika (VA): leikkiminen, sääntöjen noudattaminen
• toiminnan ohjaus (TO): syöminen, vessassa käynti, peseytyminen
• päättelytaidot (PT): kirjainten tunnistaminen, laskeminen
• kotielämä (KE): kotityöt
• sosiaalisuus (So): muiden kanssa toimeentuleminen ja
• motoriikka (Mo): liikkuminen.

Näiden osa-asteikoiden yhdistelmä muodostaa Adaptiivisen käyttäytymisen summapistemäärän. Asteikon avulla saadaan paljon tietoa siitä, miten lapsi pystyy käyttämään taitojaan arkielämässä. Sekä sosioemotionaalisen että adaptiivisen käyttäytymisen asteikot auttavat tulkitsemaan Bayley-III:n muiden asteikoiden tarjoamaa tietoa lapsen kehitysvalmiuksista. On tärkeää tietää, näkyvätkö esimerkiksi havaitut kielliset vaikeudet arkielämässä. Tärkeää on myös tarkkailla sitä, miten esimerkiksi kehitysvammainen lapsi pystyy arjessaan löytämään mielekkäitä selviytymisen keinoja.

Bayley Scales III (Infant and Toddler Development)